Ihmisoikeuksien Julistus Testo

Tݤmݤ vݤki tݤssݤ tuskin pataan sylkee koskaan.
Puhuvatpa sujuvasti esteettistݤ roskaa!
Onko tݤmݤ komedia? Saako tݤssݤ nauraa?
Palvellako isݤntݤݤ vai tytݤrtݤnsݤ Lauraa?

Mitݤ minݤ sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai tݤrkeintݤ on, ettݤ edes tyݶpaikka pysyyâ❬¦
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota ݤݤnnݤn?
Mitݤhݤn ne puhuvat kun selkݤni kݤݤnnݤn?

Yksi ݤݤni huutaa: kenen vuoksi tݤtݤ jatkat?
Haistatetaan pitkݤt otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tݤnݤݤn aine vastaan henki.

Mietin miksi nݤitݤ mietinâ❬¦
kun kerran elݤݤ, kai elݤݤkin vois?
Jos antaisi sen maineen mennݤ,
ottaisi sen elݤmݤnvietin ja elelisi pois.

Enݤݤ vݤlitݤ en kunniasta,
en mammonasta, en muotirݤteistݤâ❬¦
Otan sen mikݤ annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
ja minݤ tahdon kݤteistݤ

Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
ja kݤytݶksen kultainen kirja paskapaperia.

Tݤmݤ on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon helݤݤ
sisݤisen elݤimen kyky nauttia ja elݤݤ!
Sielussa helݤݤ halu elݤݤ.

Taistelevat metsot ݶykkݤrݶivݤt sielu jݤݤssݤ.
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia pݤݤssݤ.
Maailmassanne on aina seinݤn perݤݤn seinݤݤ.
Minݤ kaipaan happea ja puutaheinݤݤ.

Eipݤ ole tݤmݤn pallon pݤݤllݤ
mitݤݤn mestareita tai jumalaa,
kun antaa vain sen maineen mennݤ,
etsii sitݤ elݤmݤnviettiݤ
ja hyvݤݤ humalaaâ❬¦

Se on parasta elݤmݤݤ, ja kaikki siitݤ pitݤݤ!
Jos joku onneton ei pidݤ, niin ei voi mitݤݤn.

Tݤmݤ on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon helݤݤ
sisݤisen elݤimen kyky nauttia ja elݤݤ!